Kille

Kille, poikakissamme syntyi 1999 Rautavaaralla. Haimme sieltä Killen ja hänen siskonsa Roosan . He olivat niin pieniä, että sopivat nukkumaan lippahatussa. Roosa katosi jo pienenä, mutta Kille jäi.

Killen tarkoittaa Ruotsissa heppu, kundi tai jätkä.

Nimi tuntui sopivalta  ja niin Killestä tuli Kille.

KIlle on muuttanut muutaman kerran. Kerran se katosi ja muutaman viikon päästä kuulimme että KIlle istuksii entisen kotitalomme leikkimökillä. Ihmettelimme miten hän sinne osasi kun autolla lähdettiin ja välimatkaa oli kuitenkin noin 2 km.

Kerran naapurin rouva kertoi ihmetelleensä kuka heidän yläkerrasta tulee. Killehän se sieltä oli tullut venytellen koipiaan. Hän oli ollut päiväunilla isännän sängyllä.

Yhtenä aamuna tullessaan ruokaa pyytämään KIllen silmä oli ihan veressä. Pikaisesti Kille vietiin lääkäriin. Hän oli mitellyt toisen kollin kanssa ja vilkkuluomi oli revennyt. Haava parani.

Kesäaikaan lähes joka aamu Kille tuo ”koirakavereilleen” aamupalaa rappusille. Pulska hiiri siinä aina pötköttelee.

Kesällä Kille ei haluaisi sisälle ja talvella ei taas ulos. Vanhemmiten Kille on alkanut pitää yöllä kovaa meteliä, välillä huutaa kuin lapsi itkisi.

Yhtenä kesänä Killelle oli käydä tosi huonosti. Joku oli laittanut hänen kaulaan nahkaisen koiran talutushihna, mikä veti tiukemmalle mitä enemmän pyristeli. Etsimme Killeä 4 päivää. Löytöiltana vielä Mauri läksi illalla yhdeksän aikaan sähkölampun kanssa etsimään metsästä. Sieltä oli kuulunut hentoa naukumista. Ja niin Kille löytyi vattupuskasta kivien kolosta. SE raukka oli mennyt sinne ja jäänyt talutushihnasta kiinni. Kille oli laiha ja kurjan näköinen. Lipitti maitoa lautasellisen ja meni nukkumaan. Kaula oli ruvella, kun oli varmaan repinyt ja yrittänyt päästä irti.

Onneksi Kille löytyi ja viettää taas oikeaa kissan elämää.

Kille on ollut hyvin terve kissa.